Maailmasta


Keijuista

Suuri osa kaupungin keijuväestä asuu katujen “väärällä puolella”, keijumaassa. Kulku maailmojen välillä onnistuu kuitenkin riittävän vaivattomasti, jotta uteliaat olennot voivat tulla katselemaan ja kiusaamaan hupsuja ihmisiä. Ihmiset monasti huomaavat keijussa olevan jotain outoa - jos siis tämän ylipäätään onnistuvat näkemään - mutta harvalle tulee mieleenkään, että kyseessä ei olisikaan outo ihminen.

Keijumaassa vanhat Vuodenaikojen Hovien aateliset omistavat kauneimmat ja vauraimmat alueet. Hovien “suojeluksessa” olevat alamaiset ovat lähes maaorjia, ja isäntiensä mielitekojen armoilla - mutta silti kenties hieman paremmassa asemassa kuin suuryhtiö Oy Kivikanto Ab:n velkavankeudessa elävät. Vain Hovien jäsenet saavat omistaa maata keijumaassa, mutta Kivikanto on onnistunut hankkimaan arvokkaita alueita ihmisten puolelta, ja repimään siitä voittoa. Ei siis ole ihme, että monet etsivät vapauttaan syrjäisimpien kujien katujengeistä. Yksinään yrittävällä on suuri vaara ajautua vaikkapa juuri Kivikannon tai Kynsien saaliiksi.

Arvokasta

Keijut eivät käytä keskenään rahaa. Esineiden ja erityisesti palvelusten vaihtaminen sen sijaan on tavallista. Erityistä arvoa on kaikenlaisilla koruilla, taikakaluilla, suurilla tunteilla, voimakkailla maaplänteillä ja palvelijaksi joutumisella. Vaatteet ovat erityisen tärkeitä ja henkilökohtaisia - niihin kajoamalla (tai uusia tarjoamalla) saa helposti vihat ylleen.

Suuryhtiö Kivikanto on tosin laittanut liikkeelle eräänlaista valuuttaa, Pinkkejä, joiden arvo on 1 palvelus Kivikannolta. Monet vaihtavat näitä jo omien palvelustensa sijaan. Kivikanto tuntuu jotenkin hytötyvän järjestelystä, ja tämä uusi valta pelottaa Hoveja.

Karnevaalit

Vallastaan luopuva keijukuningas on julistanut juhliensa päivän yleiseksi karnevaaliksi. Se merkitsee, että kaikki ovat vapaita tämän päivän - kenenkään ei tarvitse noudattaa palvelus- tai valtasuhteita! (Tietysti, jotkut hapannaamat pitävät karnevaalipäivänkin tapahtumat muistissa.)

Vielä ihmeellisempää on, että keijukuningas määräsi, että juhlapäivänä kaikki keijut saavat kilpailla Hovien ruhtinuudesta! Tämä aiheutti melkoisen kohun, sillä normaalisti vain kunkin Hovin aateliset voivat kamppailla Ruhtinaan asemasta Hovissaan. Aateliset ovat sekavassa mielentilassa, mutta monet jengit miettivät tilaisuutensa koittaneen. Kuninkaan vaihtuessa nimittäin Hovien ruhtinaidenkin täytyy vaihtua...

Jokaisella Hovilla on oma tapansa valita ruhtinaansa:
  • Kevään Ruhtinuuden perii edelliselle ruhtinaalle rakkain henkilö.
  • Kesän Ruhtinuuden perii voittamalla edellisen ruhtinaan kaksintaistelussa.
  • Syksyn Ruhtinuuden perii se, joka parhaiten ratkaisee edellisen ruhtinaan laatiman arvoituksen tai tehtävän.
  • Talven Ruhtinuus… sen perimisestä ei tiedä kuin Talven Hovi itse. Arveluita liikkuu jos jonkinlaisia.

Uudet neljä ruhtinasta tulevat päivän lopussa kamppailemaan kaiken keijuväen hallitsijan asemasta, ja uusi valtias saa kruunauksensa yhteydessä luoda, muuttaa tai poistaa kolme Sopimusta!

Sopimuksia

Monet keijujen laeista ja säännöistä ovat ikivanhoja sopimuksia, joita keijujen edelleen täytyy noudattaa, pois kuihtumisen uhalla.

Eräitä tunnettuja sopimuksia:

Aatelisten oikeuksien laki:
  • Oikeus omistaa maata
  • Oikeus hallita ja määrätä alamaisiaan
  • Oikeus vaatia vieraanvaraisuutta ja kestitystä
  • Oikeus puolustaa omaisuutta ja väkeään

Keijukaisten ja Peikkojen sopimus:
Keijukaisen, joka on ajautunut erilleen tovereistaan, ja jonka peikko pelastaa, on palveltava tätä peikkoa seuraavaan auringonnousuun tai -laskuun asti. (Tämä sopimus tehtiin aikoinaan hyvästä syystä, mutta nykyään se tarkoittaa lähinnä, että yksinäiset keijukaiset ovat kelle tahansa peikolle hyvä saalis!)