Keijujen lajit

Pelissä on viiden lajisia olentoja. Vaikka muitakin on varmasti olemassa, nämä ovat ne, mihin kaupungissa useimmin saattaa törmätä.

Tontut

Tontut ovat aina tulleet hyvin toimeen ihmisten kanssa, ja niinpä ne ovatkin sopeutuneet kaupunkielämään muuta väkeä paremmin. Vaikka harvat ihmiset enää jättävät lautasellisen puuroa tonttuja varten, niin erilaiset yleiset työehtosopimukset mahdollistavat lukuisten autotallitonttujen, sähkösaunatonttujen ja likakaivotonttujen ylläpidon. Vanhimmat ja arvostetuimmat tontut huolehtivat toki edelleen kokonaisista kiinteistöistä, kuten vaikkapa Tuomiokirkosta.

Ohje: Tontun erottaa helpoiten merkittävästä hatusta. Mitä tärkeämpi tonttu on kyseessä, sitä suurempi ja koristeellisempi päähine hänellä yleensä on. Useilla on myös huoliteltu parta. Tonttujen nimet ovat aina adjektiiveja ja yleensä ytimekkäitä. Tomera ja Valpas ovat suosittuja, mutta tonttu Mukiinmenevä on yhtä hyvä tonttu kuin muutkin. Ainakin suunnilleen. Lisäksi tontulla on aina ammatti, mikä on hänelle suuri ylpeyden aihe - oli kyseessä sitten viemäritonttu tai palatsitonttu, tämä ottaa työnsä vakavasti ja pukeutuu sen mukaisesti.

Tontuilla on kyky muuttua näkymättömäksi.

Keijukaiset

Keijukaiset ovat usein kuvankauniita. Jotkut sanovat niiden syntyvän hyönteisten pölyttämien kukkien nupuista. Kaduilla näkee kuitenkin oudompiakin tapauksia - tuskin torakat käyvät pölyttämässä rikkakasveja? Ulkonäöstä riippumatta keijukaiset ovat ajattelemattomia, luonteeltaan ailahtelevaisia ja rakastavat kaikenlaisia tihutöitä, mutta samalla jotenkin niin hurmaavia ja harmittomia, että pääsevät usein kolttosistaan vähällä.

Ohje: Keijukaisen tunnistaa hyvin keijusiivistä, joista tämä huolehtii lähes mustasukkaisesti. Muita pikkuväen merkkejä ovat tuntosarvet, terälehtimäiset asusteet ja välkkyvät valot. Keijukaisten nimet ovat usein jotain aineetonta, kuten valoa tai ääntä. Helinä ja Säihke ovat hyviä esimerkkejä, mutta tietokoneen kotelossa elävän Bitti-keijunkin nimeä jotkut kadehtivat.

Keijukaisilla on kyky lentää karkuun lähes mistä vain.

Peikot

Useimmat tupsuhäntäiset, karvaiset metsänpeikot elävät piilossa, kaupungin pimeimmillä syrjäkujilla ja lähiöiden metsiköissä. Joskus ihmiset sekoittavat heidät tavallisiin pultsareihin. Omasta mielestään peikot ovat joka suhteessa muuta väkeä parempia, ja siksipä heitä sapettaa, miten helpolla muut tuntuvat saavan kaiken. Peikot korvaavat tämän rellestämällä sekä kiusaamalla ja kovistelemalla muita.

Ohje: Peikoilla on pitkä peikonhäntä, tummat silmänympärykset ja jokseenkin kulmikkaan pörröinen olemus. Peikot myös oikeasti miettivät mitä kaikkea pukevat päälleen, vaikka moni ei sitä peikon nähdessään uskoisikaan. Peikot suosivat kovia ja konkreettisia nimiä, kuten Hiidenkirnu tai Vasara, mutta ulkonäköön tai hommiin liittyvät nimet kuten Mustakoura ja Rasvamonttu ovat yhtä lailla pidettyjä.

Peikot ovat sitkeitä ja niillä on kyky vastustaa lumouksia.

Haltijat eli luonnonhenget

Tähän ryhmään kuuluvat erilaiset maahiset, vetehiset, tulenhenget ja muut, joiden voima ja olemus on vahvasti sidoksissa johonkin paikkaan tai elementtiin. Ennen niin vahvat metsien ja puiden henget ovat kaupungissa vähän ahtaalla, mutta pikku hiljaa joukkoon on ilmestynyt modernejakin tyyppejä. Tontuista poiketen haltijat eivät juuri auta ihmisiä, vaan ennemmin houkuttelevat näitä ansaan, orjiksi tai ravinnoksi itselleen.

Ohje: Haltijoilla on erikoisen värinen iho, joka ilmentää heidän elinpiiriään. Vehreät ovat usein metsänhenkiä, sinertävät vedenhenkiä - joskin Turussa molemmat saattavat olla myös ruskeita. Heidän vaatteensakin poikkeavat usein jonkin verran tavallisten ihmisten rytkyistä: tuulenhenget pukeutuvat ilmavasti, maahiset maanläheisiin väreihin ja kasveihin, ja niin edelleen. Haltijoiden nimet ovat yleensä kasveja tai muuta luonnonläheistä, kuten Kataja tai Tuulenvire. Sitten on tietysti vedenpuhdistamolla asunut Paskanhaju.

Omalla alueellaan haltijoilla on suuria taikavoimia.

Eläinväki

Eläinväki ei varsinaisesti ole muodonmuuttajia, vaan yleisesti eläinkuntaa edustavaa keijuväkeä. Samaan tapaan kuin luonnonhenget huolehtivat luonnon suurista elementeistä, eläinväki pitää eläinten puolia, kukin lajinsa mukaan. Luonnollisten vaistojensa takia eri eläimet ovat usein tukkanuottasilla keskenään, mutta uhattuna kykenevät toimimaan tehokkaastikin yhdessä.

Ohje: Eläinväellä on selkeästi eläimelliset piirteet: isot viirusilmät, käyrät sarvet tai isot selkäpiikit huomaa helposti. Eläinten asut usein edelleen korostavat heille luontaisia muotoja ja väritystä. Eläinten nimet lähes poikkeuksetta kuvaavat näitä piirteitä - Hipsuvarvas ja Huiskahäntä ovat tunnettuja - mutta myös vahvat alkusoinnut kuten Simo Siili ja Kissa Kirnauskis käyvät myös hyvin.

Eläinväellä on erityisen tarkat aistit.